Raaka-ainenauhaa kutsutaan myös PTFE-nauhaksi. PTFE on tetrafluorietyleenin polymeeri, josta käytetään lyhennettä PTFE englanniksi. PTFE:n perusrakenne on - [CF2] - n. PTFE:n suhteellinen molekyylimassa on suhteellisen suuri, pieni on satoja tuhansia, suuri on yli 10 miljoonaa, yleensä miljoonia (polymerointiaste on luokkaa 104, kun taas polyeteenin on vain 103). Yleensä kiteisyys on 90-95 prosenttia ja sulamislämpötila on 327-342 astetta. Polytetrafluorieteenimolekyylin CF2-yksiköt on järjestetty siksak-muotoon. Koska fluoriatomin säde on hieman suurempi kuin vedyn säde, viereiset CF2-yksiköt eivät voi olla täysin orientoituneita trans-suunnassa, vaan ne muodostavat kierteisen ketjun, jonka fluoriatomit melkein peittävät. koko polymeeriketjun pintaan. Tämä molekyylirakenne selittää PTFE:n erilaiset ominaisuudet. Kun lämpötila on alle 19 astetta, muodostuu 13/6 heliksi; 19 asteessa tapahtuu faasimuutos ja molekyylit ovat hieman kiertyneet muodostaen 15/7 heliksin. Vaikka hiili-hiilisidosten ja hiili-fluorisidosten pilkkominen perfluorihiilivedyissä vaatii energian absorption 346,94 ja 484,88 kJ/mol, vastaavasti, PTFE:n depolymerointi 1 mooliksi tetrafluorieteeniä vaatii vain 171,38 kJ energiaa. Siksi korkean lämpötilan krakkauksen aikana PTFE pääasiassa depolymeroituu tetrafluorietyleeniksi. Polytetrafluorieteenin painonpudotusnopeus (prosenttia) 260, 370 ja 420 asteessa oli 1 × 10-4, 4 × 10-3 ja 9 × 10-2 tunnissa, vastaavasti. Voidaan nähdä, että PTFE:tä voidaan käyttää pitkään 260 asteen kulmassa. Koska korkean lämpötilan pyrolyysissä syntyy myös erittäin myrkyllisiä sivutuotteita, kuten fluorofosgeenia ja perfluori-isobutyleeniä, on kiinnitettävä erityistä huomiota turvallisuuteen ja estettävä PTFE:n joutuminen kosketuksiin avotulen kanssa.
