Polyvinyylikloridi , lyhennetty PVC: ksi englanniksi, on vinyylikloridimonomeerin (VCM) polymeeri, joka polymeroidaan peroksideilla, atsoyhdisteillä ja muilla alullepanijilla tai valon ja lämmön vaikutuksesta vapaan radikaalin polymerointireaktiomekanismin mukaisesti. . Vinyylikloridihompolymeeriä ja vinyylikloridikopolymeeriä kutsutaan yhdessä vinyylikloridihartsiksi.
PVC on valkoinen jauhe, jossa on amorfinen rakenne, jossa on pieni haarautumisaste. Lasin siirtymälämpötila on 77 ~ 90 ° C, ja se alkaa hajota noin 170 ° C: ssa. Sillä on huono vakaus valolle ja lämmölle. Hajoaminen tuottaa vetykloridia, joka on edelleen autokatalysoitu ja mädäntynyt, mikä aiheuttaa värimuutoksia, ja myös fysikaaliset ja mekaaniset ominaisuudet vähenevät nopeasti. Käytännön sovelluksissa on lisättävä stabilointiaineet lämmön ja valon vakauden parantamiseksi.
Teollisesti tuotetun PVC:n molekyylipaino on yleensä välillä 50 000-110 000. Sillä on suuri moninaisuus. Molekyylipaino kasvaa polymerointilämpötilan laskun myötä. Siinä ei ole kiinteää sulamispistettä. Se alkaa pehmetä 80-85 ° C: ssa ja muuttuu viskoelastiseksi 130 ° C: ssa, 160 ~ 180 ° C alkaa muuttua viskoosiksi nestetilaksi; sillä on hyvät mekaaniset ominaisuudet, vetolujuus on noin 60MPa, iskulujuus on 5-10kJ / m2 ja sillä on erinomaiset dielektriset ominaisuudet.
